keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Lähdöntunne



Tänään taivas on valkoharmaa, ja minä pakkaan tavaroitani lähteäkseni Etelä-Suomeen. Tämä kappale on kaunis siinä missä lähdöntunnekin. Minun sisälläni on erikoislaatuinen toiveikkuuden tunne tämän matkan suhteen. Vai onko toiveikkuus edes tunne? Onko se pikemminkin asenne, joka hohkaa tunnemaailmaan?

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ystävien koti


Tänään toinen kämppiksistäni muutti pois. Muuton jälkeen jäimme pysyvän kämppikseni kanssa roikkumaan muuttaneen kämppiksemme uudelle asunnolle, kunnes tuli ilta, ja oli aika lähteä kotiin. Alaovilla nyt tästä eteenpäin päätoiminen ystävämme halasi meitä pitkään ja kuiskasi "kiitos". Liikutus kuulsi hänen kehostaan läpi. Se oli hänelle kai iso hetki. Ero. Jätimme hänet yksiöönsä, kun me kävelimme yhdessä kotiin keskustellen ihan tavallisista asioista ilman suuria tunteita. Ymmärsin, että kokemusmaailmoidemme välillä oli iso kuilu.

Kotona me löysimme kylpyhuoneesta koristehyönteisen, jonka yhteydessä oli runo. Viesti häneltä! Kyseisen kärpäsen hän nimesi siinä astraaliksi olennoitumakseen, jonka hän täten jätti elämään keskuuteemme. Vaihdoimme katseita kämppikseni kanssa kostunein silmin.

Liikutus on osuva sana. Kun nostan käsiini vaikkapa astian, joka on täynnään vettä, tunnen välittömästi sen painon, sekä liikkeessä sen läikähdykset. Tiedostan tuolla hetkellä veden olemassaolon sekä sen ominaislaadun. Itku sisältää oivalluksen.
Liikkumaton aines unohtuu kai helposti. Jopa eloisa elementti vesi on jäykkä kuin kivi liikkumattomana. Jopa rakkauteen toista ihmistä kohtaan turtuu, jos ei välillä liikutu. Elävä vesi, kiitollisuus ja läsnäolo...

Niin. Tuossa hetkessä minussa liikahti rakkaus ystävääni kohtaan, ja se oli kaunis kokemus, joka syntyi kauniista eleestä.




Hänen huoneensa on nyt tyhjä. Vein sinne lyhdyn. Rakkauden kummitustalossa palaa tietenkin elävä tuli.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Metsässä

Helle ei yllä metsään saakka. Valo läikähteli sammaleella, ja se sai minut ajattelemaan merenpohjaa.



Olen miettinyt asiaa, ja nyt luulen tietäväni: Näkijä ja kuulija ovat vastaanottajia. Maistaja, haistaja ja tuntija ovat kokijoita. Ikään kuin kauneus olisi jotain aineetonta, yksi olemassaolon nimistä. Siksi kakun maku, kukan tuoksu tai kissan pehmeä turkki eivät assosioidu sanaan kaunis? Ne ovat jotain liian kouriin tuntuvaa.

Kauneuden kokeminen on ehkä parempi käsite, kuin pelkkä kauneuden vastaanottaminen. Kokeminen tekemisenä tuo mieleeni esimerkiksi sanat kokonaisvaltainen, aktiivinen, oppiminen ja osallisuus. Ne ovat mielestäni hyviä asioita. Toisaalta vastaanottaminen saa ajattelemaan, että kauneus on lahja joltakulta jollekulle. Lahjat herättävät kiitollisuutta ja iloa.



Minun suosikkimarjani on mustikka. Ne ovat vaatimattomia, mutta upeita. Viidessä tunnissa kyykin jalkani maitohapoille, ja sain kasaan mustikkapiirakkatarpeet, sekä hiukan ylimääräistä. Tuntui hyvältä, kun tiesi todella tehneensä töitä piirakan eteen, ja kun sai jakaa sen ystävien kanssa.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Sateinen sunnuntai

 Aloitin kauneuden havainnoimis -projektini eilen kävellessäni tihkusateessa ystäväni luo. Olin käymässä kotikaupungissani, missä oli viikonloppuna aivan poikkeuksellisen harmaata ja viileää, ainakin heinäkuuksi. Syntyi vaikutelma, kuin pitäisi päästää jo irti kesästä. Se tuntui hyvältä! Miksi haikeat asiat tuntuvat välillä niin kauhean hyvältä?


Sadepisaroiden kokous apilanlehdillä! 


Vadelmat ovat mielestäni toiseksi ihanin marjalaji.


 Kirkon nurmikolle oli noussut sieni, jonka hatun pinta toi mieleeni letun! 
Vain kermavaahto ja vadelmahillo puuttuivat.


Onko etana kaunis? Vai onko se vain kiehtova?

Olipa se hauskaa!

Mietin siinä kävellessäni samalla, millaisia erilaisia tapoja on olemassa, joilla kauneutta voi kokea. Ainakin voimme nähdä kauniita asioita tai kuulla kauniita ääniä. Tuoksutkin voivat tavallaan olla kauniita, mutta ennemmin ne ovat hyviä. Entä maku, voiko esimerkiksi vadelman makua sanoa kauniiksi? Tai voiko jokin tuntoaistiärsyke olla kaunis? Miksi ne ovat ennemmin hyviä kuin kauniita?

Entä asiat, jotka eivät ole aistiemme varaisia, kuten käytös ja ajatuset. Nehän voivat olla kauniita. Mille niiden kauneus perustuu?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Aloitus

Tämä blogi on omistettu kauneuden havainnoinnille,
kuville ja ajatuksille,
omille tai lainatuille. Uskon, että jokaisessa päivässä on huomioitavan arvoista kauneutta.

Olen pohtinut blogin perustamista jo vuosia, ja nyt tuntuu oikealta hetkeltä kokeilla, onko tämä minun juttuni. Olenpas innoissani!