Metsässä

Helle ei yllä metsään saakka. Valo läikähteli sammaleella, ja se sai minut ajattelemaan merenpohjaa.

Olen miettinyt asiaa, ja nyt luulen tietäväni: Näkijä ja kuulija ovat vastaanottajia. Maistaja, haistaja ja tuntija ovat kokijoita. Ikään kuin kauneus olisi jotain aineetonta, yksi olemassaolon nimistä. Siksi kakun maku, kukan tuoksu tai kissan pehmeä turkki eivät assosioidu sanaan kaunis? Ne ovat jotain liian kouriin tuntuvaa.

Kauneuden kokeminen on ehkä parempi käsite, kuin pelkkä kauneuden vastaanottaminen. Kokeminen tekemisenä tuo mieleeni esimerkiksi sanat kokonaisvaltainen, aktiivinen, oppiminen ja osallisuus. Ne ovat mielestäni hyviä asioita. Toisaalta vastaanottaminen saa ajattelemaan, että kauneus on lahja joltakulta jollekulle. Lahjat herättävät kiitollisuutta ja iloa.

Minun suosikkimarjani on mustikka. Ne ovat vaatimattomia, mutta upeita. Viidessä tunnissa kyykin jalkani maitohapoille, ja sain kasaan mustikkapiirakkatarpeet, sekä hiukan ylimääräistä. Tuntui hyvältä, kun tiesi todella tehneensä töitä piirakan eteen, ja kun sai jakaa sen ystävien kanssa.