lauantai 10. elokuuta 2013

Saarella

Kävin tänään saaressa, jonne kulkee soutuvene tunnin välein. Sillä aikaa kun ystäväni menivät saunaan, lähdin tutkimaan ympäristöä... Löysin niemen, jonka edustalla oli kyltti:


Upeaa! Kuljin polkua, jonka varrella oli otteita Raamatusta. Minua kosketti erityisesti kyseinen jae:

"Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa" Sananl 16:9  

Kyseinen lainaus tuntui suorastaan lahjalta. Olimme nimittäin pohtineet ystävieni kanssa aiemmin aamupäivällä, millä tavoin meistä kukin aikatauluttaisi elämänsä vaiheet ja suuret tapahtumat, jos siihen olisi oikeus ja mahdollisuus... Ajatusleikki oli absurdi ja kiehtova. Emmehän me mitään tiedä. On vain unelmia, aikaa ja valintoja, sekä valtava määrä sattumaa/johdatusta.

Elämä on kuin luottamusharjoitus.

Taivas oli harmaa ja tuuli tuiversi, ja minä löysin niemen nokasta pienen suloisen laiturin.

 

Suljin silmäni ja kuuntelin vain lehtien ja kaislojen kahinaa, sekä laineiden ääniä... Enkä minä tohdi kuvailla tuota hetkeä sen kummemmin. Se oli yksinkertaisesti täynnä rauhaa ja onnea.


Pian kokemani jälkeen huomasin koivun, joka oli kohottanut yksisilmäisen katseensa kohti taivasta. Ajatella, että tuollainen erityislaatuinen puu on juuri HILJAISUUDEN NIEMESSÄ!
Mutta mikä tuo tunne on, joka tuosta silmästä kuvastuu?



Vielä yksi juttu. Sillä saarella oli pelottomia sorsia, jotka eivät olleet moksiskaan meistä ihmisistä. Tässä eräs viehättävä yksilö, joka kuopsutti ja kelluskeli grillipaikan läheisyydessä, rantavedessä.

Ja eikö vain, että sitä vähän hymyilyttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti